Äidinkieli 4.3

Poika raidallisessa pyjamassa

Kirjailija : John Boyne

Julkaisuvuosi : 2006 (alkuperäinen) 2009 (suomennettu)

Sivumäärä : 206

Tarinassa on yhdeksän vuotias Bruno poika, joka asuu kaupunki kodissa isän, äidin ja siskonsa kanssa. Isä saa sotilas ylennyksen ja he joutuvat muuttamaan maaseudulle kauas kaupungista. Bruno ei ole kovin iloinen tästä. Bruno on seikkailunhaluinen ja utelias poika, joka haluaa isona olla tutkimusretkeilijä.

  Kuullessaan isänsä ylennyksestä, Bruno ei millään haluaisi muuttaa pois kaupungista. Hänen kaverinsa jäisivät sinne, kuin myös koulu.

  Uuteen kotiin päästyään Bruno alkaa kyllästyä ja masentua, sillä hän ei saisi poistua etupihalta muualle. Poika kuitenkin on seikkailunhaluinen ja uhmakaskin, joten hän päättää lähteä leikkimään aidan toiselle puolelle metsään. Metsässä hän juoksentelee ympäriinsä ja leikkii, kunnes vastaan tulee aita. Aidan toisella puolella Bruno näkee surullisen näköisen pojan. Hän menee puhumaan pojalle ja haluaisi leikkiä tämän kanssa, mutta aita on pahasti poikien välissä. He tyytyvät vain juttelemaan ja sillä keinoin tutustua toisiinsa. Bruno kysyy pojan nimeä. Shmuel. Bruno ei ole ennen kuullut sellaista nimeä. Tämä johtuu siitä, että Shmuel on juutalainen ja hän on aitojen sisällä tämän takia. Bruno ihmettelee miksi Shmuelilla on raidallinen pyjama päällä vaikka on päivä.

  Bruno alkaa käymään päivittäin aidan luona Shmuelin kanssa juttelemassa ja leikkimässä. Samalla Bruno vie pojalle syötävää, sillä hänellä on nälkä. Brunon täytyy aina lähteä pihalta salaa ja hän joutuu valehtelemaan äidilleen sekä keksimään tekosyitä.

  Kotonaan Bruno joutuu näkemään kuinka huonosti raitapukuisia juutalaisia kohdellaan. Pikkuhiljaa hänelle alkaa valjeta, mitä hänen isänsä johtaa. Juutalais työleiriä. Bruno on kauhuissaan ja alkaa kadottaa ylpeyttään isästään.

 Eräänä päivänä Bruno ei enää näekään ystäväänsä aidan toisella puolella. Päivätolkulla hän odottelee Shmuelin ilmestyvän taas aidalle. Lopulta Bruno tapaa ystävänsä, hänen naama täynnä ruhjeita.

  Pojista tulee todella hyvät ystävät. He ovat harmissaan siitä, että aina kun pilli soi, Shmuelin täytyy lähteä.

  Brunon isä on natsisotilas, ja hyvin juutalais vastainen, toisin kuin Brunon äiti. Hän ei ollut tietoinen siitä mitä maalla tulisi tapahtumaan ja mitä hänen lapsensa joutuvat näkemään. Äidin hermot alkavat pettää, kun hänelle selviää millainen monsteri miehensä on.

  Eräänä päivänä Bruno päättää kaivaa tunnelin aidan ali, ja auttaa Shmuelia etsimään hänen kadonnut isänsä. Shmuel tuo Brunolle samanlaisen pyjaman kuin itsellään, jotta Bruno sulautuisi kaikkien muiden juutalaisten joukkoon.

  Aikansa etsittyään pojat eivät löydä Shmuelin isää. Brunon vanhemmat ovat lähteneet etsimään poikaansa joka on yhtäkkiä kadonnut. Hekään eivät enää löydä poikaansa, sillä Bruno ei enää koskaan tule palaamaan aidan toiselta puolelta.

Palaute

Mielestäni onnistuin tavoitteessani. Kirjoittaminen ei ole enää vaikeaa ja saan tekstiä kirjoitettua kunhan alkuvaikeuksista aina selviän. Kirjoittamisessa en oikein osaa sanoa opinko mitään, mutta tuo että saan sitä tekstiä tuotettua on parantunut.

  Mielestäni parhaiten onnistui tuo YO-essee. Se oli kyllä myös haasteellisin ja aikaa eniten vievä mutta olen tyytyväinen siihen.

  Tehtävien määrä ja vaihtelevuus oli oikein sopiva.

  En jäänyt kaipaamaan enempää mitään. Mielestäni tämä oli hyvä kurssi joka tuli tarpeeseen ja auttoi minua ainakin.

4. Essee

  Valokuvaaja Pieter Hugon valokuva ghanalaiselta kaatopaikalta ja Eero Järnefeltin maalaus kaskenpoltosta 1800-luvun Savosta ovat melko samantyyliset. Molemmissa kuvissa on nuoria ja lapsia tekemässä töitä, joka ei näytä kovin turvalliselta. Kumpaankin kuvaan on keskelle aseteltu ihminen hyvin surkean näköisenä ja katsomaan kuvan tulkitsijaa päin. Heillä molemmilla on kuvissa likaiset räsyiset vaatteet ja he ovat noen peitossa. Kummatkaan eivät näytä iloisilta, vaan siltä että heidät on pakotettu töihin. He eivät kuitenkaan näytä nälkiintyneiltä.

  Hugon kuvassa näkyy savun takana rakennuksia ja kirkasta taivasta. Järnefeltin maalauksessa taas takana näkyy suomalaista metsää. Maalaus on mielestäni paljon synkempi kuin valokuva, sillä siinä on käytetty tummaa väritystä ja takana oleva metsäkin on synkkä. Hugon kuva on silti synkkä aiheen takia ja sen takia mitä siinä näkyy, mutta koska takana näkyy vaaleaa taivasta, se näyttää paljon iloisemmalta.

  Kuvista huomaa, etteivät ne ole samasta maasta, koska toisessa kuvassa on tummaihoisia ja toisessa vaaleaihoisia. Myös kuvien ympäristö on erilainen. Totta kai koska olen suomalainen sekin vaikuttaa tulkintaan ja että erotan suomalaismaisen taiteen maalauksesta.

  Valokuvassa Ghanasta pojat polttavat elektroniikkajätettä, joka on tuotu muualta maailmasta heille. He siis joutuvat tekemään niin sanotun "likaisen työn" toisten porskuttaessa ylellisyydessä ja tuhlaamassa rahaa uusiin elektroniikka laitteisiin. Poikien työ näyttää valokuvassa likaiselta, raskaalta, uuvuttavalta ja epämukavalta.


Linkit:


Eero Järnefeltin maalaus

Pieter Hugon kuva

5. Vertailu

Arvostelut Pearl Harbor elokuvasta

  Leffatykki.com sivulla on arvostelu Pearl Harbor elokuvasta. Arvostelu on kirjoitettu 31.5.2004 ja kirjoittaja on nimimerkillä Raato-A.


  Hänen arvostelu on todella negatiivinen ja hän on melkeinpä haukkuu elokuvan syvimpään maanrakoon. Kirjoittajalla ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa elokuvasta, näyttelijöistä, ohjaajasta tai mistään. Hänen kirjoitus tyyli ei ole asiallista kirjakieltä vaan puhekieltä ja hän käyttää paljon slangi sanoja. Lopuksi hän kehottaa jättämään elokuvan katsomatta tai jos se on aivan pakko nähdä niin kavereiden kanssa lomalla ja huumorimielessä.

  Toinen arvostelu oli asiallisempi vaikkei siinäkään elokuvasta oltu kauheasti pidetty. Tämä arvostelu on DVDPlaza sivustolta. Siihen pääset tästä. Sivulla ei ole arvostelijan nimeä julkaistuna.


  Kirjoittaja kertoo elokuvan tapahtumista ja lisäilee sitten omia mielipiteitään perään. Hän kirjoittaa tasapuolisesti hyvistä sekä huonoista puolista elokuvasta, sekä kertoo ohjaajan muita elokuvia.


  Olen itsekin nähnyt elokuvan ja pidin siitä. Minusta siinä ei ole mitään kritisoitavaa. Pidän Pearl Harboria jopa parempana elokuvana kuin Titanic. Hyvin koskettava elokuva kolmiodraamasta sodan keskellä.

Tuntematon tarkkailija (välipalatehtävä)

Tarkkailimme keski-ikäistä venäläis miestä joka oli syömässä luultavasti perheensä kanssa. Hän oli tummaverinen ja tukevan kokoinen. Hiukset hänellä on lyhyet ja leuassa pieni parran sänki. Mies näytti hieman äkäiseltä. Päällään hänellä oli sininen takki jonka alla valkoinen printti paita, ja jalassa farkut. Hänen tyylistä ja olemuksesta epäilimme hänen olevan rikas.

Mies söi samaan aikaan BigMac hampurilaista ja joi pirtelöä, sekä näpytteli puhelintaan. Hän ei hymyillyt paljoakaan tai puhunut muiden perheenjäsenten kanssa. Huomasimme että hänestä on tulossa isä, sillä hänen vaimonsa oli raskaana. Sitten he poistuivat isolla, hienolla ja kiiltävällä katumaasturilla paikalta.

Mikä on (ylioppilas)essee ja miten se tehdään?

a)

-Konseptin pituinen
-Pohtiva
-Aineisto voi olla vaikka maalaus
-Arvostelu 0-60
-Saa olla omia mielipiteitä

Hyvä essee kirjoitus on pitkä, koko konseptin pituinen. Se pysyy aiheessa ja käyttää asiallista kieltä.

http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/hyva_essee.html

http://lyseo.org/yo/essee.html




b) Voiko lehtikuvaan luottaa

3. Tiivistelmä

 Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012)

Mikko Puttosen artikkeli "Lue romaani, tajuat muita" käsittelee tiedekirjojen ja romaanien eroja. Hänellä on tietoa siitä, että romaaneilla on oikeasti vaikutusta sosiaaliseen maailmaan.
  Puttonen kertoo, että tietokirjoja lukevat voivat lukea itsensä päteviksi aiheesta niitä lukemalla, mutta ne jotka lukevat romaaneja, oppivat sosiaalisia taitoja. Tästä tutkimusta on tehnyt Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley.
  Ihmisten on helppo samaistua romaaneihin ja niiden henkilöihin, mutta joskus siitä voi olla myös haittaa. 1700-luvulla nuoret miehet samaistuivat ehkä liikaakin Johan Wolfgang von Goethen kirjoittaman Nuoren Wertherin kärsimykset kirjan henkilöön joka teki itsemurhan. Silloin nuoret miehet jotka olivat onnettomia tekivät itsekin itsemurhan.
  Kaikki samaistumiset eivät ole kuitenkaan olleet niin synkkiä. Nuoret aikuiset kun olivat lukeneet miehestä joka lähti äänestämään, menivät he itsekin äänestämään.
  Ihmiset voivat samaistua kirjan homoihinkin, varsinkin jos henkilön homous paljastuu vasta kirjan lopussa. Silloin lukija on kerennyt samaistua henkilöön sellaisena kuin hän on, eikä ennakkoluuloisena homoutta kohtaan.
  On myös tutkittu, että romaanien lukeminen vähentää stressiä. Kun lukee uppoutuneena kirjaan, unohtuu muu kiireinen maailma ja meteli.
  Kirjoissa kieli on paljon vaihtelevampaa kuin esimerkiksi lastenohjelmissa. Lapset siis kartuttavat sanavarastoaan paremmin lukemalla kuin kuuntelemalla puhetta televisiosta tai vanhempien höpinöitä.
  Nykyään lukeminen on kuitenkin menettämässä kannatustaan. Ihmiset selailevat enemmin nettiä puhelimillaan ja tietokoneillaan ja pitävät silmänsä kaiken maailman näytöissä kuin kirjan sivuissa.